IT-alan monipuolisuus voi yllättää

Nuorena tyttönä Kajaanissa olin aivan varma, etten koskaan suuntaudu kaupalliselle tai IT-alalle. Äitini työskenteli kauppaopiston käytyään toimistotöissä ja toinen veljistäni oli koodari. Molemmat kuulostivat ja näyttivät sivusta katsottuna kuolettavan tylsiltä hommilta.

Haaveilin lapsena mm. opettajan tai juristin urasta, mutta Linnan lukion taidepainotteisella linjalla ollessani keksin viestintäalan. Opiskelinkin jonkin aikaa Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa yhteisöviestintää. En kuitenkaan kokenut oppivani tarpeeksi mitään uutta, joten päätin hakea Jyväskylän yliopistoon. Vain murto-osa hakijoista pääsee viestintään sisään, joten keksin, että haen ensin jonnekin toiseen tiedekuntaan ja vaihdan sitten myöhemmin pääainetta. Kokeilin ensin jopa etnologian ja folkloristiikan pääsykoetta, mutta jäin silloin (onneksi) puolentoista pisteen päähän valituksi tulemisesta. Tajusin heti pääsykokeiden menneen huonosti, joten paluumatkalla junassa luin yliopiston esitettä uudelleen. Tietojärjestelmätiede! Sehän kuulostaa hyvälle ja siitä voisi olla apua myös viestinnän opinnoissa.

Seuraavana keväänä hain tietojärjestelmätieteisiin ja sinne myös pääsin. Pujahdin meidän mahtavaan opiskelijaporukkaan niin hyvin sisään, etten edes miettinyt enää vaihtavani pääainetta. Opinnotkin sujuivat äärimmäisen hauskasta opiskelijaelämästä huolimatta suhteellisen helposti, joten niin minusta tuli neljän ja puolen vuoden jälkeen Kauppatieteiden maisteri, eli tässä tapauksessa ”nörttiekonomi”. 

Nyt kun mietin lapsuuden ja nuoruuden haaveitani, olen tavallaan saanut myös ne, mutta lisäksi paljon enemmän. Koulutukseni on niin monipuolinen ja joustava, joten työni voi olla - ja on ollut - monenlaista. Aloitin urani KONEella projektien koordinoinnin parissa. Aika pian päädyin laadunhallintaan ja silloin myös matkustin työkseni jonkin verran. Muun muassa Kiinassa kävin auditoimassa pienen (”vain” 5 miljoonaa asukasta) kaupungin tehtaan toimintaa. Opin monikansallisessa tiimissäni muutenkin paljon eri kulttuureista ja sain ystäviä ympäri maailmaa.

KONEelta lähdin nykyisen Telian tytäryhtiön Crescomin laatupäälliköksi. Siellä päädyin tekemään laadunhallinnan lisäksi myös tietoturva-asioita (joihin sisältyy jonkin verran juridiikkaa). Vastasin paljon myös viestinnästä ja kouluttamisesta. Niitä lapsuuden haaveita siis.

Crescomin jälkeen olin Cygaten laatu- ja ympäristöjohtajana, sekä Elisalla kehitysjohtajana. Olen saanut vastata isoista projekteista ja tehdä joitakin juttuja ensimmäisenä Suomessa. Usein työnkuvani on ollut uusi ja olen saanut määrittää tekemiseni hyvin pitkälle itse. Koko työurani ajan olen ylläpitänyt teknistä osaamistani, eli välillä tykkään myös koodata, vaikka opiskeluaikana siitä en pitänytkään. Taisin silloin jopa vihata tietokantoja, joiden louhimisesta nykyään pidän paljonkin. Esimerkiksi raportoinnin automatisoinnilla saa ihmisten oikeasti tylsiä rutiinihommia vähennettyä niin kivasti, että siitä tulee hyvä mieli.

Tällä hetkellä olen yrittäjänä mieheni kanssa vastikään perustetussa firmassa. Teemme liikkeenjohdon konsultointia laadun ja kyberturvallisuuden parissa. Nyt saan kaiken oppimani lisäksi käyttää luovuuttani uusilla tavoilla, kun suunnittelen erilaisia markkinointitapoja ja kehittelen yrityksemme kotisivuja.

Työilmapiiri on IT-alalla ollut rento ja hauska. Työtä saa yleensä nykyään tehdä missä haluaa ja pitkälti myös milloin haluaa, kunhan työt tulee tehdyksi. Itse työssä saa välillä leikkiä salapoliisia, välillä rakentaa palapeliä. Toisinaan visioidaan lennokkaasti uusia juttuja muiden kanssa, ja toisinaan saa käpertyä villasukat jalassa, läppäri sylissä sohvalle pakertamaan jonkun mielenkiintoisen ongelman parissa. Tai jos haluaa, villasukat voi vaihtaa sandaaleihin ja tehdä töitä välillä vaikka Espanjasta käsin.

Tulevaisuudessa työ kaikilla aloilla tulee muuttumaan paljon. Jopa juristien ja lääkäreiden työvaiheista korvataan paljon tekoälyllä, mutta joiltakin aloilta häviää työpaikkoja kokonaan. Uutta työtä syntyy aloille, joita emme vielä osaa edes kuvitella. Tekoäly, robotiikka, tietoturva, ihmisten ja koneiden vuorovaikutus. Siinä oma veikkaukseni aloiksi, joilla työtä riittää ihmisille enenevissä määrin. Ja alalle kaivataan kaikenlaisia tekijöitä. En edes usko, että tulevaisuudessa puhutaan erikseen tekniikan alasta, sillä tekniikka on osana kaikkialla. Se, millaisia tulevaisuuden robotteja käytämme, on kiinni niiden suunnittelijoista. Ja se suunnittelu on hyvin kaukana siitä kuolettavan tylsästä, jota itse luulin esimerkiksi koodaamisen olevan.

Piitu Vidgren, yrittäjä, HITHA Oy

Piitu Vidgren, yrittäjä, HITHA Oy